SIFO:n tutkija, ravintoantropologi Gun Roos väitteli tohtoriksi Kentuckyn Yliopistossa USA:ssa , toimi tutkijana Kansanterveys- laitoksella Helsingissä ja Glasgowin Yliopistossa ennen siirtymistään tutkijaksi Norjaan ja SIFO:on (Statens Institutt for Forbruksforskning) 15 vuotta sitten.

Hänen esitelmänsä teemana yhdistyksen järjestämässä luentoillassa oli ”Suomalaista ruisleipää ja norjalaista ruskeaa juustoa – Mitä ruokamme kertoo meistä”. Esitelmässään Gun Roos painotti että ”Olet mitä syöt, tai et syö”, ja että kulttuuri määrää pitkälle mikä on syötävää kyseisessä kulttuurissa. Toinen tärkeä tekijä on saatavuus. Sanotaan että kuluttajan valinnat määräävät, ja että kuluttajalla on valtaa,  mutta onko meillä, kysyi Gun Roos?

Norja ja Suomi ovat samoilla leveysasteilla, molemmilla on suunnilleen sama ilmasto ja samat kasvuolosuhteet, samat juurikasvit, ja olemme aina olleet hyvin omavaraisia koskien metsästystä ja kalastusta ja raaka-aineiden saantia yleensä. Syömme myös melko lailla samoja elintarvikkeita Pohjolassa. Jos katsotaan kulutuksen kehitystä aikavälillä 1960 -2010, niin jauhojen, viljan, sokerin ja erityisesti perunan kulutus on laskenut ja lihan kulutus kasvanut.

Pohjoismaiden välillä löytyy myös eroja. Norjalla ja Suomella on oma vahva ruokakulttuurinsa, muistuttaa Gun Roos. Norjalla on ruskea juustonsa, lohensa, ”rakefisk”, ”pinnekjøtt”, ”smalahoved”, vohvelit ja ”sveler”, ja Suomella on ruisleipänsä, kinkut ja laatikot, savustetut kalat kuten lahna, piirakat, pait ja ”mämmi”. Fårikål – lammaskaali on suosittu molemmissa maissa, mutta Norjassa se on valittu kansallisruuaksi tutkimuksessa, jossa 45 % valitsi sen useasta vaihtoehdosta, kertoi Gun Roos.

Eroja on myös siinä mitä syömme päivän aikana. Aamiainen on melko samanlainen molemmissa maissa, mutta lounas on täysin erilainen, painotti Gun Roos. Suomessa syödään lämmin lounas, ja Norjassa edelleenkin eväspaketti, kertoo tutkimus. Eväspaketilla ja ruskealla juustolla leivän päällä on tärkeä rooli Norjassa, ja se on osa kansallista identiteettiä. Suomalaisissa kouluissa syödään lämmin lounas, jonka kalorit on laskettu ja johon sisältyy ruisleipää. Norjalaisissa kouluissa syödään edelleen eväspaketti. Kouluruoka Suomessa on osa pedagogista ohjelmaa, Norjassa se on vanhempien vastuulla. du-er-hva-du-spiser_02 Samalla tavalla kuin ruskea juusto on tärkeä norjalaiselle identiteetille, ruisleipä on tärkeä suomalaiselle identiteetille. Suomalaisessa ruokakulttuurissa on kuitenkin vaikutteita sekä itäisestä että läntisestä ruokakulttuurista, ja esim. hapantaikinaantehty ruisleipä on lähtöisin Karjalasta ja Venäjältä, samoin erilaiset piirakat, kun taas etelä- ja länsirannikolla on paljon läntiseen ruokakulttuuriin kuuluvaa ruokaa kuten kuivattua leipää ja saaristoruokaa kuten jouluhaukea.

Pohjoismaisessa ruokakulttuurissa painotetaan tänään terveellisyyttä ja hyvinvointitekijöitä, ja näin ollen myös kansallisruuat kuten ruskea juusto ja ruisleipä ovat joutuneet luupin alle. Rasvan ja sokerin takia norjalaisissa lastentarhoissa on yritetty vähentää ruskean juuston syöntiä ja lisätä hedelmien ja vihannesten syöntiä. Suomessa taas toivotaan puhtaasta rukiista tehtyä ruisleipää ilman vehnäjauhoja sekä vähemmän suolaa.

Tutkimus osoittaa että täysjyvä rukiilla on vain positiivisia terveysvaikutuksia esimerkiksi veren sokeriin, sydän ja- verisuonisairauksiin, ja että täysjyväruis ehkäisee myös eräiden syöpätyyppien kuten prostata- ja paksusuoli-syövän kehittymistä. Ertityisesti rukiin kuidulla on positiivinen vaikutus suolistoon, kertoi Gun Roos. Pohjoismaisten raakaaineiden sanotaan olevan puhtaita johtuen puhtaasta luonnosta, ja niitä markkinoidaan aitoina ja raikkaina, toteaa Gun Roos. Niinpä myös Pohjolan ulkopuolella on alettu puhua pohjoismaisesta ruokakulttuuristamme.

Verrattuna Välimeren alueen ruokakulttuuriin uusi pohjoismainen ruokakulttuuri on sekä terve että ympäristöä säästävä. Lisäksi pohjoismainen ruoka uudessa pohjoismaisessa keittiössä on vuodenaikakohtaista, ja painotus on terveus- ja hyvinvointitekijöissä sekä ruuan laadussa. Pohjoismaisessa ruokakulttuurissa suositaan pohjoismaisia raaka-aineita, jotka on kasvatettu pohjoismaisessa ilmastossa ja lähituotteita yleensä, kertoi Gun Roos. ”New Nordic Diet” merkitsee enemmän marjoja, hedelmiä ja vihanneksia jokapäiväiseen ruokavalioon, enemmän täysjyvätuotteita, kauraa ja ruista, enemmän meriruokaa ja vähemmän lihaa, ja lihan tulisi mieluiten olla villiriistaa. Pohjoismaisen ruuan tulisi mieluiten olla ekologista  lähiruokaa ilman mitään lisäaineita, kertoi Gun Roos. Eräs tärkeä tekijä uuden pohjoismaisen ruokakulttuurin markkinoinnissa hänen mukaansa on myös se, ettei pohjoismainen keittiö ole monimutkainen muihin verrattuna.

Teksti: Ulla-Maria Johansen

Legg igjen en kommentar